kuula

Ni 28 “Forged in fusion's fire, flung out from supernovae. Demoted to coins.”

Afghanistan / Kevät 2017 / Ylikojo Antero / Sotilasammattihenkilö Rauhanturva operaatio. Tuleva operaattori Nikkeli.

Kuuma, pölyinen kulunut ja tyhjä hiekkatie, karu kallioinen ja autio maisema. Yllä levittäytyy taivas niin puhtaan ja kirkkaan sinisenä että se saa miltei haukkomaan henkeä ja viiltää jotakin sisimmässä. Tien vieressä kivellä makaavaa lisko livahtaa kauemmaksi kun se tuntee maan tärisevän ja kuulee lähestyvien moottorien äänet. Kaksi hiekanväristä RG32M raskasta partioajoneuvoa jyrisevät kiven ohitse ja peittävät sen pölyävään hiekkaan. Kersantti Ylikojo haravoi katseellaan ulkona vilisevää pölyistä maisemaa panssaroidun ja ristikoidun ikkunan lävitse. Hän kääntää paskasta suojaliiviään kaula aukosta parempaan asentoon ja kumartuu puhumaan ajoneuvon radioon: “Ykkönen, kakkonen Kylä edessä ilmoita keskukseen ja jätä vähän väliä.” Ylikojo on ryhmineen nyt jo parin viikon ajan toiminut lapsenvahtina Suomalaiselle sotilastarkkailijalle. Timo Ellillä, Keski-ikäinen kaveri jo ylikin, vähän jonkinlaisen gurun maineessa, ainakin tukikohdan upseerit puhuivat siitä jotenkin kunnioittavaan sävyyn ja liikkuu huhua että se on pyörinyt paljon maailmalla YK Keikoilla ja kuulemma tehnyt muunkinlaista sotahommaa. No aina kun tuollainen persoona on läsnä, niin kaikki ovat aina kovasti tietävinään jotakin, vaikka lopulta kukaan ei tietäisikään mitään. Miehelle näkyy kertyneen vähän painoa ja on ilmeisesti vähän viinaan menevä. Vanhaan aikaan nämä keikat olivat kovasti kosteita hommia, mutta Ganistanissa on ehdoton nollatoleranssi, mutta Ylikojo on varma, että jotenkin Elillä on saanut teräviä kuljetettua leirille, mutta osaa pitää sen niin matalalla profiililla ja piilossa että kukaan upseereistakaan ei ole lähtenyt siihen puuttumaan. Ei rähinöi, ei mahtaile, pysyy vaan illat kontissaan hiljaa.. Liian hiljaa, ehkä se on niitä jotka on nähnyt jo liikaa. Pari viikkoa on ajeltu päivät pitkin maakuntaa. Tähystelty, tehty havaintoja ja kartoitettu paikallista infraa ja voimasuhteita, vaihdettu tietoja muiden ISAF joukojen toimijoiden kanssa ja käyty haastattelemassa siviilejä ympäröivissä kylissä. Elilällä on mukanaan tukikohdasta paikallinen tulkki Rahimi. Tosin Ylikojolla on sellainen tunne että Ellilä ymmärtää paremmin Pastua kuin mitä näyttää, se on juuri sillä tavalla ovelan oloinen kaveri, pitää osan korteista itsellään. Kysymyksiä, Talibanin liikkeistä ja voimista, ihmisten arjesta, yleistilanteesta ja suuntautumisesta.. perus tarkkailija kauraa, mutta sen lisäksi aina tulee yksi kysymys: Tietääkö tämä ja tämä mitään Kali Ghatista.. Ylikojolla ei ole aavistustakaan mitä Ellillä ajaa takaa, hän kysäisi kerran vaivihkaa Rahimilta tietääkö tämä mitä se tarkoittaa. siviilitulkki kohautti tietämättömänä olkapäitään ja kertoi, että ei varsinaisesti ole kuullut, mutta todennäköisesti se on jokin paikka, nimi kuulemma kääntyy vapaasti Varjojen laaksoksi. Kyläläisten reaktiot kysymykseen olivat olleet pitkälti samanlaisia, mutta kahdesti oli seurannut jonkinlainen järkytys, ja kun Ellilä oli halunnut painostaa aiheesta lisää oli koko keskustelu loppunut siihen. Ylikojo tarkkaili nyt edessään levittäytyvää kylää kiikareillaan.. Levittäytyvää? liioittelua puhua levittäytyvästä.. kourallinen matalia savi- ja kivitaloja, kaivo, kiviaidat ja jokunen eläinsuoja joitakin istutuksia. Sitä ei edes löytynyt kartalta. Ellilä merkitsi kylää karttaansa samalla kun Ylikojo jatkoi kiikarointia. Kuumuus sai ilman väreilemään. Missä kaikki olivat? Talojen välissä liikuskeli joitakin vuohia, muuten ei mitään. Seutu oli ollut viimeaikoina rauhallista, totta kai suhteutettuna tietysti siihen missä oltiin. Partiot liikkuivat alueella säännöllisesti, Ei raportoituja IED tapauksia ja vähänlaisesti vihollistoimintaa. Silti Ylikojo tunsi levottomuutta: “Voisi olla väijytys” hän totesi kääntyessään kiikarinsa ääreltä. Elillä vain nyökkäsi takapenkiltä. “En tiedä onko meitä tarpeeksi että voidaan..” “Kyllä voidaan” Keskeytti Ellilä yllättävän kirkkaasti ja päättäväisesti. “Tämä on tärkeää” Hän jatkoi sitten pehmeämmin. Ylikojo käänsi katseensa taas eteenpäin ja kirosi hiljaa itsekseen, hän vilkaisi muiden partioiden sijainnit taktiselta päätteeltä, tarttui sitten radion monofoniin: Ykkönen, Kakkonen, ilmoita keskukseen potentiaalinen uhkatilanne aja sitten perässä ja hoitakaa vasen sivu. Partioajoneuvon tornissa olevalle sotilaalle hän huusi. “Alatalo tähystä oikea.” “Oikea selvä, kuittasi sotilas raskaan konekiväärin takaa lakonisesti. Ajoneuvot vyöryivät kohti hiljaista kylää, tasaisen moottorin äänet rikkoivat vain ajoittaiset lyhyet radioviestit: “Huomio 2A Oikealla 50 metriä talon nurkalla liikettä!” “2A 1B kumpi talo?” “etummainen” “2A, 1B se on vuohi” “ok, Eteenpäin” “1B, 2A Tarkasta katot” “2A tyhjää” Vanha mies seisoi varjossa suurimman talon edessä ja katsoi hitaasti lähestyviä ajoneuvoja ilmeettömästi. Ellilä loikkasi ajoneuvosta turvaryhmän jatkaessa alueen varmistamista ja tarkastamista. “1A kylän reuna ok, täällä ei ole yhtään mitään.” “2B oikea puoli edelleen tyhjä!” Rahim oli lähdössä Ellilän perään, mutta tämä viittasi että tulkki pysyisi autossa. Ylikojo käveli tietä Ellilän takana ja sivulla. Kivääri valmiina rinnalla, piippu alaviistoon suunnattuna. Hän pani merkille Ellilän liikkumisen, näennäisen rento valppaus ja varmuus kertoivat että ainakin osassa huhuista oli selvästi perää. Ellilä pysähtyi vanhuksen eteen, katsoi tätä hetken ja vilkaisi mietteliäänä tämän takana avautuvaa pimeää oviaukkoa ja esitti sitten kohteliaan tervehdyksen. Tämä katsoi vain hiljaa takaisin. Ylikojo varmisti taaempana, hän tunsi poskellaan yllättäen tuulenvireen ja huomasi ilman pimentyneen. “2A Mitä helvettiä!” Kukkuloilta vyöryi tumma varjo, pilvi, vanhan miehen kasvot olivat yhtäkkiä jotenkin vinossa ja pelkkää varjoa, silmät kiiluivat. Hänen vartalonsa tuntui muuttuvan kuin levyksi tai paperiksi ja venyvän outoon suuntaan. Pahoinvoinnin aalto vyöryi Ylikojon ylitse, maailma pyöri, oli kyömä ja kuuma yhtä aikaa, pilvi lähestyi ja tunne että siellä oli jotakin muutakin. Yllättäen vanha mies tuntui puhuvan täysin selvästi ja ymmärrettävästi: “Viis Kali Ghatista, hiekassa nukkuja herää!”

Ellilä horjui taaksepäin, silmät suurina, suu kuivana, Sotilas tarkkailijalla ei ollut kivääriä, mutta hän veti reisikotelosta Sig Sauer pistoolinsa. Ylikojo kuuli kolme laukausta, ja näki Elillän suorittavan täydellisen “Mosanbikilaisen”. Maailma otti vielä pari kierrosta, mutta varjo ja kylmyys väistyivät, kuumuus ja pölyinen kylänraitti palasivat.. pilvi? Oliko sitä ollutkaan? Ellilä katsoi pistooliaan roikottaen pahoinvoivaa ylikojoa vanhan miehen ruumiin toiselta puolelta. Hikiset kauhistuneet kasvot, pohjattoman väsynyt ja surullinen katse. Hiljainen osaaottava nyökkäys. Kaikki kyläläiset olivat isoimmassa talossa.. Ylikojo kääntyi heti ovelta, eikä palannut sisälle koskaan.