Revision [718]
This is an old revision of VihreaKuula10 made by Heikki on 2021-09-10 07:53:27.
Vihreä kuula 10: Operaatio Sonaatti, osa 1
<-- Vihreä Kuula 09 - Vihreä Kuula 11 -->
Isolla näytöllä pyörii video: Konserttisali, kuvattu katsomosta, ehkä puhelimen kameralla, kuva heiluu hieman, joten jalustalla kamera tuskin ainakaan on, kuvan laatu ja kuvaus itsessään vaikuttaa kohtuu pätevältä, samoin ja varsinkin ääni. Esitys on menossa ja katsomo vaikuttaa täydeltä, yhtäkkiä joitakin penkkirivejä kuvaajan edestä sinkoaa ylös harmaahiuksinen pieni aasialainen mies, joka suurieleisesti pui nyrkkiä orkesterin suuntaan ja huutaa jotakin käsittämättömällä kielellä, naama punaisena. Solisti ja soittajat pysähtyvät hämmentyneinä, kaikki muukin toiminta lakkaa kaikkien kääntyessä katsomaan ja hetken kuuluu ainoastaan miehen mesonta. Yllättävän nopeasti paikalle materialisoituu jostakin tummiin pukuihin sonnustautunut kaksikko, mies ja nainen, takin rintamukusessa välähtää punaista ja kultaa.. Securitaksen logo. Kaksikko lähtee opastamaan yhä huutamistaan jatkavaa miestä lämpiön suuntaan aluksi elein ja kehoituksin, lopulta raahaamalla. Yleisössä puhkeaa hämmentyneitä keskusteluja ja muuta hälyä, jostain taustalta kuuluu naurua.
Nauhoite loppuu ja näytölle tulee Maisan musablogin etusivu, äskeinen video on nimetty otsakkeella: "Eriävä mielipide", lisätiedoista ilmenee että se on tehty eilen, Finlandia talolla ja kyseessä on ollut Zacharie Trembelinin, kolmannen sinfonian "Indokiinan" avajaisnäytös.
Kähkönen kääntyy tuolillaan näytön parista ja hieroo miettelijäänä leukaansa: "No mitenkäs teillä on nuo kultturipiirit hanskassa?"
Nauhoite loppuu ja näytölle tulee Maisan musablogin etusivu, äskeinen video on nimetty otsakkeella: "Eriävä mielipide", lisätiedoista ilmenee että se on tehty eilen, Finlandia talolla ja kyseessä on ollut Zacharie Trembelinin, kolmannen sinfonian "Indokiinan" avajaisnäytös.
Kähkönen kääntyy tuolillaan näytön parista ja hieroo miettelijäänä leukaansa: "No mitenkäs teillä on nuo kultturipiirit hanskassa?"
Espoo, maanantai, 9.9. 2019, kello 16:15
Argon, Kadmium ja Elohopea saapuvat Outokummun vanhoihin tiloihin Niittykummussa, jonne Kähkönen on heidät kutsunut. Kähkönen syö salaattia. Titta näyttää selvästi vanhemmalta ja hermostuneemmalta kuin vuosi sitten. Kähkönen näyttää videon, ja kertoo lisää tietoa keskeyttäneestä miehestä. Alegatsing [sp?], saapui Vietnamista 1974, sanoi olevansa 74-vuotias tuolloin, olisi nyt 117 vuotta. Video jatkuu: turvamiehet saattavat hänet ulos, musablogaaja koettaa vielä haastatella englanniksi, mutta joko häntä ei ymmärretä tai hänelle ei suostuta vastaamaan. Kähkösen mukaan pitkään elinikään liittyy usein hypergeometriaa ja vaarallisia asioita. Essi kysyy tehtävän parametrejä. Ne ovat: etsiä tyyppi ja selvittää, mikä hän oikein on
Kähkönen puhuu tangentilla jostain tietojärjestelmästä, joka asian on tuonut tiedoksi - huomannut miekkosen kasvot, jotka olivat 40 vuotta sitten suunnilleen saman näköiset kuin nyt. Tietojärjestelmä on jotenkin outo, kukaan ei oikein ymmärrä miten se toimii, ja joskus kauan sitten Kähkönen esittelee tehtävän
Tarjolla karkkilaatikko Tattarisuolla, joka on ollut hylätty 20 vuotta ja joka ilmestyi kartalle vasta äskettäin. Lisäksi ryhmälle osoitetaan burner-puhelimet sekä kaksi autoa: paku, ja Skoda Octavia. Peite-ID: Transpartek[??]-niminen yritys. Jokainen saa myös 1000 euroa kuluihin. Kähkönen kertoo, että Tattarisuolla on käynnissä pitkäaikainen operaatio, johon ei pidä sekaantua. Operaatio on vaarallinen ja pari organisaation toimijaa on jo menetetty operaation seurauksena - he ovat edelleen sisällä aavemaisessa talossa, jota operaatio tarkkailee.
Ryhmä poistuu brieffauksen jälkeen. Otetaan Tapolasta paku ja ajetaan sillä Tattarisuolle. Essi on jokseenkin järkyttynyt: hän asuu vain parin kilometrin päässä karkkilaatikosta ja operaatiosta; alue on hänen normaalin ulkoilualueensa rajoilla. Käännyttäessä Tattarisuolle ohitetaan kummitustalo, jossa ei ole tägejä ja jonka ikkunat ovat ehjät. Kun asian tietää etukäteen, on helppo kuvitella että muutamat ympärillä olevat ihmiset ovat tarkkailijoita.
Karkkilaatikon osoite on vanhan kevytteollisuusalueen betonilaatikon toisessa päässä. Vieressä on Auvisen autohuolto, jossa haalariin pukeutunut mies selittää jotakin Hyundaista asiakkaalleen. Ajoliuska johtaa alas karkkilaatikolle, ja pakettiauto peruutetaan liuskan päähän. Jykevän oven avaaminen paljastaa tutun kolkon halln ja sivuhuoneen. Sivuhuoneessa kaikki on pölyn peitossa. Näkyy neljä telttapatjaa, pullo JD:ä ("Kun tämä on tyhjä, osta uusi"). Nurkassa on aselaatikoita, joista löytyy 20 vuotta hylättynä olleita konepistooleita, haulikko, pistooleita. Timo tarkistaa aseet: niitä ei ole huollettu, eikä niihin kannattaisi luottaa. Huoneessa on lisäksi sinkkinen ruumisarkku, jota wunderbaumit ympäröivät. Titta raottaa arkun kantta, ja raportoi, että sisällä on todella vanha varhaisteini-ikäisen ruumis, 80-luvun alkuvuosilta ehkä? Eräässä laatikossa on vielä tukuittain rahaa, vanhoja markkoja. Niitä on ehkä 50 000, ja räjähtänyt väripanos on tahrannut niistä suuren osan.
Auvinen käy koputtamassa ovea. Essi esittäytyy Raisa Möttöseksi ja sanoo, että hän ja hänen kumppaninsa etsivät täältä sädesientä. Auviselle tulee vauhdilla lähtö.
Tehtävän edistämiseksi todetaan, että seuraavana iltana ehkä voisi käydä katsomassa sinfonian toisen esityksen. Tämä ei sellaisenaan innosta ketään, mutta varmaan se on kuitenkin tehtävä. Muiksi tutkimussuunniksi ehdotetaan Finlandia-talon kameroita (jotta voitaisiin seurata, mihin riehunut mies lähti) ja Helsingin vietnamilaisyhteisö (ravintolat yms). Essi on sitä mieltä, että Kähkösen jutuista mitään ei voi uskoa -- että hän käyttäytyy kuin ei tietäisi mistään mitään ja kaikki asiat vain putoaisivat hänen syliinsä ihan sattumalta.
Titta ottaa selvää esityksestä ja löytää Hesarin sivuilta seuraavaa:
Ranskalainen säveltäjä Zachaire Trembel (1888-1937) oli Claude Debussyn (1862-1918) ja
Mauricen Ravelin (1875-1937) oppilaita.
Hän oli myös hyvin vakuuttunut Bela Bartokin etnomusiologiasta ja otti tästä paljon vaikutteita.
1924 Trembel matkusti Ranskan Indokiinan (nykyään Kamputsea, Laos ja Vitenam) alueella
tutkien paikallisväestön musiikkia. Matka, joka aikana hän dokumentoi useita satoja lauluja,
kansan sävelmiä ja musikaalisia tekniikoita.
1936 Trembel sävelsi kolmannen sinfoniansa, jossa hän hyödynsi Indokiinan matkalla
keräämäänsä materiaalia.
Trembel kuoli 1937 luonnollisista syistä, ennkuin sinfoniaa ehdittiin julkaista tai esittää.
Pitkään uskottiin, että 3.sinfonia kuiten kaikki muukin Trembelin 1930 luvun jälkeinen tuotanto
olisi kadonnut II-Maailmansodassa, kun Sakalaiset, Ranskan valtauksen jälkeen, ryöstivät
Bibliotheque Nationalen.
Ranskan-Kanadalinen säveltäjä ja kapelimestari Brian Schielle kuitenkin löysi hiljattain
Trembelin muistikirjat ja 3. sinfonian käsikirjoituksen Quebecin arkistosta. Selvisi että sinfonia oli
sen muun musikaalisen materiaalin joukossa, jonka Ranskan Kanadalainen musiikin ystävä
Francis Armand oli aikoinaan onnistunut salakuljettamaan turvaan maasta, ennekuin se jäi
Saksalaisten käsiin.
Schiellen näin julkaisema sinfonia sai ensi-iltansa viime syksynä Lincoln Centerissä New Yorkin
Philharmonisen orkesterin esittämänä, ikäänkuin sivuhaarana Philharmonikkojen musikaalisen
johtajan Allan Gilbertin Contact! Sarjalle. Joidenkin New Yorkin esitysten jälkeen Sinfonia lähti
Schiellen johtamana Euroopan kiertueelle, joka tietenkin aloitettiin Pariisista Ranskasta.
Finlandia talolla sinfoniaa esitetään kolmen seuraavan viikon aikana, yhdessä Bela Bartokin ja
Igor Travinskyn samankaltaisen tuotannon kanssa.
HS Kulttuurisivut. musiikki arvostelu (Ilpo Vuorela)
”...Vaikkakin hyvin tehty, niin täytyy valitettavasti todeta, että Zachaire Trembelin 3. Sinfonian
Indokiina jännitävin osuus on sen taustatarina ja vaiheikas historia, jonka luomia ennakko
odotuksia, teos itse ei kykene lunastamaan. Sinfonia, joka 1900-luvun alkupuoliskolla olisi ollut
lievästi innovatiivinen, kuulostaa nykykuulijan korvaan varsin perinteiseltä ja pitkiteyltä... ”
Mauricen Ravelin (1875-1937) oppilaita.
Hän oli myös hyvin vakuuttunut Bela Bartokin etnomusiologiasta ja otti tästä paljon vaikutteita.
1924 Trembel matkusti Ranskan Indokiinan (nykyään Kamputsea, Laos ja Vitenam) alueella
tutkien paikallisväestön musiikkia. Matka, joka aikana hän dokumentoi useita satoja lauluja,
kansan sävelmiä ja musikaalisia tekniikoita.
1936 Trembel sävelsi kolmannen sinfoniansa, jossa hän hyödynsi Indokiinan matkalla
keräämäänsä materiaalia.
Trembel kuoli 1937 luonnollisista syistä, ennkuin sinfoniaa ehdittiin julkaista tai esittää.
Pitkään uskottiin, että 3.sinfonia kuiten kaikki muukin Trembelin 1930 luvun jälkeinen tuotanto
olisi kadonnut II-Maailmansodassa, kun Sakalaiset, Ranskan valtauksen jälkeen, ryöstivät
Bibliotheque Nationalen.
Ranskan-Kanadalinen säveltäjä ja kapelimestari Brian Schielle kuitenkin löysi hiljattain
Trembelin muistikirjat ja 3. sinfonian käsikirjoituksen Quebecin arkistosta. Selvisi että sinfonia oli
sen muun musikaalisen materiaalin joukossa, jonka Ranskan Kanadalainen musiikin ystävä
Francis Armand oli aikoinaan onnistunut salakuljettamaan turvaan maasta, ennekuin se jäi
Saksalaisten käsiin.
Schiellen näin julkaisema sinfonia sai ensi-iltansa viime syksynä Lincoln Centerissä New Yorkin
Philharmonisen orkesterin esittämänä, ikäänkuin sivuhaarana Philharmonikkojen musikaalisen
johtajan Allan Gilbertin Contact! Sarjalle. Joidenkin New Yorkin esitysten jälkeen Sinfonia lähti
Schiellen johtamana Euroopan kiertueelle, joka tietenkin aloitettiin Pariisista Ranskasta.
Finlandia talolla sinfoniaa esitetään kolmen seuraavan viikon aikana, yhdessä Bela Bartokin ja
Igor Travinskyn samankaltaisen tuotannon kanssa.
HS Kulttuurisivut. musiikki arvostelu (Ilpo Vuorela)
”...Vaikkakin hyvin tehty, niin täytyy valitettavasti todeta, että Zachaire Trembelin 3. Sinfonian
Indokiina jännitävin osuus on sen taustatarina ja vaiheikas historia, jonka luomia ennakko
odotuksia, teos itse ei kykene lunastamaan. Sinfonia, joka 1900-luvun alkupuoliskolla olisi ollut
lievästi innovatiivinen, kuulostaa nykykuulijan korvaan varsin perinteiseltä ja pitkiteyltä... ”
Titta, Essi aikovat seuraavana päivänä ostaa vaatteita keikalle. Tapaaminen Stockmannin puvustuspalvelussa kymmenen aikaan.
Timo ja Titta poimivat Pasilasta siellä olevan Skodan. Titta heitetään kotiin Kantsuun.
Essi kävelee kotiin Malmille. Olo on epätodellinen. Ei voi sotkea siviilielämää tällä tavoin tähän hommaan tänne ei voi jäädä. Juuri 18 täyttänyt Henkka on kotona, moikkaa ja siirtyy kuuntelemaan musiikkia.
Timolla vaikeuksia nukkua, salaliittoasiat pyörivät päässä. Yrittää kysellä verkosta käännöstä räntille, mutta ei saa kuin rickrollia.
Helsinki, tiistai, 10.9. 2019
Kaikki kolme operaattoria ilmoittavat päivätöihinsä olevansa sairaana. Titta on saanut Kähkösen kautta järjestettyä itselleen kuntoutusjakson Afganistanin tapahtumien jälkeen.
Titta saa Kähköseltä aamulla käännöksen, plus vietnamilaisen kontaktin yliopistolta jolta voi kysyä lisää.
"Nahaton [nahattomat?] vihaavat [käsittämätöntä] - jokin opettajasta on oppilaalle - aika tuhoaa nykyisen vuoden. Siunaa lapset [käsittämätöntä] -- [sukupuoli?] - iä iä"
Essi pakkaa laukun, aikoo mennä hotelliin yöksi. Tapaamin Stokkalla kympiltä, makeover, sopivat vaatteet, sitten kampaaja.
Timolle selviää, että tekstissä puhuttiin ehkä maanjäristysten hengistä (matokuninkaasta?), joiden palvojilla on ollut omituisia seksuaalissävytteisiä riittejä.
Tapaaminen illallisella Oopperan lähellä. Timo kertoo maanjäristysten hengestä. Kapellimestarilla / säveltäjällä [??] on meet-and-greet ennen konserttia. Essi ja Titta menevät tänne, Timo pitää paikan ulkotiloja silmällä. Paikalle saapuu posse kukkoilevia, gangsta-yakuza -henkisiä aasialaisia, joilla kalliit vermeet ja omistajan elkeet.
<-- Vihreä Kuula 09 - Vihreä Kuula 11 -->
CategoryPelit
