Revision [571]
This is an old revision of VihreaKuula07 made by Heikki on 2019-08-22 19:13:11.
Vihreä kuula 07: Operaatio Hiekkalaatikko
<-- Vihreä Kuula 06
"I'm giving you a night call to tell you how i feel
I want to drive you trough the night, down the hills
I'm gonna tell you something you don't want to hear
I'm gonna show you where it's dark, but have no fear…"
- Kavinsky Nightcall
Torstai 9.8. 2018:
Antero, Titta ovat saaneet keskiviikkona puhelun järjestöltä valmiuspuhelun, heidät Kutsutaan seuraavaksi päiväksi motelliin Porintien varteen, mukaan passi ja rokotekortti. Purkua odottavassa ,motellissa Kähkönen ilmoittaa, että molempien tuntema Timo Ellilä on kadonnut Afganistanissa, keskeltä amerikkalaisten sotilastukikohtaa. Koska Anterolla ja Titalla on kv-toimintakokemusta ja he tuntevat Ellilän, he lähtevät kahdestaan tutkimaan asiaa. Heille luvataan paikallinen tukiryhmä, ja heitä ohjataan matkaan ISAF:n täydennyslennolla. Tarvikkeet ja paperityö hoidetaan.
Ellillä tekee tutkimuksia omaan lukuunsa ja yleensä YK:n sotilastarkkailijan peitteellä, näin on ollut Afganistanissakin, Ryhmän peite on maamiehensä sijaintia selvittävä YK:n "etsintä/tutkintaryhmä", koska Ellilä katosi Yhdysvaltain sotilastukikohdasta on Amerikkalaisella tukiryhmälläkin luonteva "virallinen" syy olla mukana.
Samaan aikaan Kabulissa, Afganistanissa CIA:n kieli ja kulttuurikonsultti Murray, erikoisjoukkojen majuri Jordan sekä armeijan tietotekniikkaylikersantti Stafford saavat CIA:n tiedustelu-upseeri Roblesilta komennuksen avustaa Suomesta tulevia liittolaisorganisaation agentteja paikantamaan sotilastukikohta FOB Turnerissa kadonneen Timo Ellilän. Ellilä on jonkinlainen elävä kenttätyön legenda, joten hänen katoamisensa kiinnostaa Delta Greeniä. Stafford kantaa huolta siitä, että tähän saattaa liittyä jotakin epätavallista.
Koneessa suomalaiset näkevät tuttuja kasvoja. Välilasku Kööpenhaminassa, tanskalaisia nousee koneeseen. Istambulissa vaihdetaan konetta. Viimeisellä lennon osuudella tulee tiedotus, että Taliban on Afganistanissa aloittanut Ghazanin maakunnassa suuren offensiivin, jonka johdosta koko maassa on nostettu valmiustilaa. Sama tieto tavoittaa myös amerikkalaiset, Jordan varmistaa puhelimitse kompaninjansa kakkos-komentajalta että tällä on tilanne hanskassa, Amerikkalaiset arvioivat että aamuruuhkasta on todennäköisesti tulossa normaaliakin massiivisempi valmiustilan mukanaan tuomien ylimääräisten tarkastuspisteiden johdosta ja siirtyvät lentokentän viereiseen hotelliin yön aikana.
Perjantai 10.8. 2018:
Suomalaisten lento laskeutuu pian seitsemän jälkeen. Päivästä on tulossa hyvin kuuma. Kentällä on säpinää, tavaraa puretaan ja lastataan, rahtiterminaalien puolella rullaa isoja kuljetuskoneita, kaksi Yhdysvaltain ilmavoimien hävittäjäpommittajaa nousee taivaalle repivän jylinän säestyksellä, Jordan ottaa suomalaiset vastaan ruuhkaisessa terminaalissa, näiden saatua varusteensa luutnantti Möttöseltä. Esittelyjen jälkeen siirrytään Jordanille luvattuun ilmakuljetukseen, Ilmavoimien erikoislentolaivueen Osprey-koneeseen, jolla on 45 minuutin lento etelään, FOB Turneriin melko lähelle Pakistanin rajaa. Stafford pitää amerikkalaisittain keskustelua yllä, suomalaiset ovat suomalaisesti hiljaa.
Ospreyn lentokorkeus laskee ja kone alkaa kallistella. Rahtimestarin valmiiksi avaamasta takarampista näkyy välillä kiusallisen lähellä käyvä kuiva, pölyinen kukkulamaisema joka pakenee alta yli kolmensadan kilometrin tuntinopeudella. Tilanneraportin mukaan täällä on rauhallista, mutta kapteeni tekee silti taktisen laskeutumisen. Suomalaisilla on varustesäätöä, pysähdys on hitaampi kuin ehkä toivottaisiin.
Ospreyn kohotessa pilvettömälle taivaalle parasta mahdollista vauhtia, ryhmä etenee pölypilven läpi linnoituksen laskeutumiskentältä sisemmän vallituksen sisään. Tukikohdan komentaja Kapteeni Byers ottaa ryhmän vastaan. Paikka näyttää olevan vähitellen tyhjenemässä, vahvuus on ollut aikoinaan tuhat, kenties vähän ylikin, nyt tukikohtaa miehittää vajaat kaksisataa henkeä, hylätyistä hiljalleen auringossa rappeutuvista linnoitetuista teltoista ja muista puolipysyvistä rakenteista huokuu hiljaista melankoliaa. Ryhmä ottaa kapteenin kehotuksesta brieffin aamiaisella kanttiinissa. Tavataan kapteenin esikunta – ylil. Castro ja lt. Jacobsen. Kaikki kolme ovat vähän kireitä ja turhautuneita.
Forward Operating Base Turner Tukikohta on rakennettu pienelle kukkulalla keskellä jokilaaksoa noin 15 kilometrin päässä Pakistanin rajasta. Tukikohdasta on hyvä näkyvyys laaksoon ja sen takana alkaville kukkuloille. Tukikohdasta on suoritettu partiointia jolla on pyritty rajoittamaan ja valvomaan Pakistanin puolelta tulevia Talebanin vahvistuksia. Alueella on ollut pitkään suhteellisen rauhallista. tällä hetkellä tukikohtaa miehittää kaksi joukkuetta Yhdysvaltalaisesta 10. vuoristo divisioonasta. Jotka ovat pitkään valmistautuneet luovuttamaan tukikohdan täysin Afganistanin kansalliselle armeijalle. A.N.A:lta on paikalla komppania 203. armeijakunnasta, lisäksi kenttätykistöjaos. (2kpl. D30 Haupitsia) Afganistanilaiset joukot ovat paikalla loppuvaiheen koulutuksessa.
Jordan pyytää faktat tapahtuneesta. Byers kertoo, että 8.8. aamun vahvuuslaskennassa tarkkailija Timo Ellilä todettiin puuttuvaksi. Ei löytynyt tukikohdan alueelta, Kapteeni määräsi lennokin ilmaan ja Ellilää alettiin etsiä ulkopuolelta sen avulla, yhteys lennokkiin katosi 20 minuutin jälkeen, eikä sen automaattinen palauttamisjärjestelmä toiminut, kapteeni kertoo, että alueella on ollut ajoittain sähkömagneettisia häiriöitä ja että laitteistoa an vioittunut aikaisemminkin, hän on raportoinut tästä kyllä ylöspäin ja hieman katkeran oloisesti Bayers toteaa että vastineeksi heitä käskettiin vain pitämään parempaa huolta välineistöstään. Siinä kuvamateriaalista mitä lennokki ehti ennen katoamistaan lähettää ei näkynyt jälkeä Ellilästä. Naapuritukikohdasta on luvattu lainaksi Koirapartio täksi päiväksi, ei ole vielä saapunut, voimassa oleva kohotettu valmiustila saattaa viivästyttää sen tuloa. Tukikohdan valvontakameroiden tallenteista 23:58 Ellilä näkyi kamerassa konttinsa ulkopuolella, kävelemässä poispäin kontista – sitten kamerassa on häiriötä reilun minuutin ajan. Liikkeellä on kaksi etsintäpartiota – ANA ja Yhdysvaltain armeija. Läheisessä kylässä ei ole näkynyt.
muista valmisteluista Kapteeni kertoo, että jos ja kun tulokkaat joutuvat menemään ulkopuolelle, niin hän on asettanut valmiuteen Kersantti Hardingin johtaman suojaryhmän ja kaksi panssaroitua partioajoneuvoa.
Kapteenin mukaan alueen Taleban on ollut varsin rauhallinen; lähinnä satunnaisesti teidensolmukohtiin ja liikenteen kapeikkoihin asetettuja miinoja on havaittu. Taleban teki toukokuun lopussa hyökkäyksen, jossa havaittiin vihollisen käyttävän tarkkailulennokkia kranaatinheitin tulenjohtamiseen, tukikohdan ELSO kersantti sai tiputettua lennokin häirintälähettimellä. Pari päivää myöhemmin uusitussa Kranaattikeskityksessä ANA:n haupitsit onnistuivat tuhoamaan vihollisen kranaatinheitinryhmän kiivaalla vastatykistötulella.
Paikalliset asukkaat tuntuvat suhtautuvan sotilaisiin varovaisen neutraalisti, ajoittain ystävällisestikin, Paikallisten perusolettamus tuntuu kuitenkin olevan että kun Amerikkalaiset poistuvat, Taleban tulee olemaan taas vahva paikallinen tekijä, joten liian läheisiin väleihin ei tukikohdan kanssa haluta ryhtyä. Toisaalta Talebankaan ei tunnu nauttivan paikallisilta sen suurempaa kannatusta tai suosiota, vaikka yksittäisiä avustajia aivan varmasti esiintyy.
Alue itsessään on poikkeuksellisen harvaan asuttua, se on syrjäistä "heimoaluetta" eikä varsinaisesti koskaan ollut keskushallinon alla, paikalliset kunnioittavat klaani- ja sukulaisuus-suhteita, kun taas lähellä olevaa kahden valtion välinen raja on varsin abstrakti ja tyhjä käsite. Rajaa ylitetään muodollisuuksitta tarpeen mukaan.
Ellilän majoituskontti on upseerien alueella ja se on koskematon, kapteeni aavisti ongelmia ja tulevan tutkinnan joten hän määräsi sille määräsi sille vartioinnin heti kun se oli todettu tyhjäksi. Ellilällä itsellään olisi henkilökohtainen varustus ja reppu. Ellilän toimet täällä olivat aika yksityisiä; hän käytti joskus kuljettajaa ja kävi paikallisessa kylässä, muttei muuten tarvinnut tukikohdan palveluita. Stafford kysyy sähkömagneettisen häiriön laajuudesta – tästä saa kuulemma lisätietoa viestiliikennekersantti Zuckerilta. Nimi on tuttu: Stafford on palvellut samassa yksikössä.
Yön aikana miehitys muureilla oli “täysin normaali”, mikä tarkoittanee aukkoisaa. Päivystyslistat pyydetään. Zucker ilmestyy paikalle, ja ilme kertoo selvästi, ettei hän ole innostunut Staffordin näkemisestä. Stafford lähtee jututtamaan häntä sähkömagneettisista asioista, Jordan ja Yli-Kojo lähtevät tutkimaan Ellilän konttia. Murray ja Louhela jäävät haastattelemaan kuljettajaa ja enemmän Ellilän kanssa tekemisissä olleita ja jäävät odottamaan yöllä päivystäneitä vartiosotilaita.
Ellilän kontti on kliininen, spartalainen ja tuoksuu puhdistusaineelta. Punkassa ei ole nukuttu, metallisessa roska-astiassa on osin palanut muistikirja. Haastattelussa on kuljettaja, Bryant, sekä medikki Booker. Näitä puhutetaan erikseen toisistaan. Bryantia yritetään saada puhumaan, selvästi haluaisi sanoa jotain mutta epäröi, pari kertaa kauempana kahvia juomassa olevan Bookerin suunasta kuuluva voimakas kupin kilaus, saa nuoren miehen keskeyttämään lauseensa ja jatkamaan muusta aiheesta.
Zucker on Staffordille vähän käärmeissään, mutta Stafford väittää – ei täysin totuudenmukaisesti – olevansa tällä hetkellä hirveän pallinmurskaajamajuri Jordanin gofer ja elämänsä olevan aika skeidaa. Tämä hieman lepyttää Zuckeria. Tämän jälkeen kaksikko käy läpi radioliikenteen häiriöitä, ajallisesti ja paikallisesti. Zucker on taannoin onnistunut nauhoittamaan erään häiriö anomalian: partion rutiinipaikannus viestiyhteyden takaa alkaa kuulua jotain muuta ääntä, joka jyrää vakioraportin. Se kuulostaa voimistuvalta laululta, ja on pirun creepyä. Ohut vitsailu “hajjien euroviisutreeneistä” ei kauheasti auta asiaa. Zucker ja Stafford alkavat käydä läpi häirintäaineistoa meteorologisen ja avaruussääaineiston rinnalla.
Kontissa Yli-Kojo murtaa punkan alla olleen varastoarkun lukon. Sisältä löytyy läppäri josta on ammuttu läpi, pieni vuori pääosin tyhjiä suuvesipulloja (sisältö paljastuu elintarvikevärillä suuvedeksi naamioitua vodkaksi),9-millin hylsyjä (määrä ja kaliiberi täsmää läppärin iskemiin) sekä ylioppilaskuva nuoresta miehestä, ehkä Ellilän poika? Lattiasta tulee voimakas puhdistusaineen tuoksu. Yli-Kojo tarkistaa listan ja lattian väliä, ja on näkevinään tahroja listassa.
Louhela juttelee Bookerin kanssa, ja saa selville, että Ellilä oli tämän mielestä varsin jees mutta hyvin salaileva. Booker sanoo Ellilän olleen kiinnostunut paikasta nimeltä Kali-Khati. Murraylle tämä nimi on tuttu; se on parissa paikassa Afganistania kummituslegenda jolla pelotellaan lapsia. Nimi tarkoittaa suunnilleen Varjojen laaksoa. Murray muistaa että tästä on kirjoittanut Brittiupseeri/kirjailija/okkultisti, eversti Arthur Blythe-Merriweather, joka oli palvellut täällä 1800-luvun loppupuoliskolla toisen Anglo-Afghan sodan aikaan. Blythe suoritti henkistä etsintää ja oli matkakertomuksensa mukaan löytänyt Khali-Ghati nimisestä paikasta gurun, joka kuulemma oli saavuttanut kuolemattomuuden henkisen valaistustilan kautta, tämä valaistustilaan päästiin kuoleman läheisen kokemuksen kautta, "Kuolema herättää nukkujan" olikin Gurun käyttämä mantra, Eversti ei koskaan päässyt takaisin Kali-Ghatiin, koska aamulla guru ja koko kylä oli kuulemma kadonnut jäljettömiin, lähteen ymmärrettävää uskottavuuspulaa pahentaa entisestään se tosiseikka, että Blythe-Merriweather vietti viimeiset vuotensa Broadmoorin vankilamielisairaalassa, pahamaineisena Opium addiktina. Everstin matkakertomus sisälsi myös joitakin hänen Afganistanista tekemiä lyijykynäpiirroksia.
Booker myöntää lopulta myös, että Ellillä oli kanava salakuljettaa Vodkaa tukikohtaan, jota hän oli joskus jakanut tätä kavereilleen. Viinapäissään Ellilä oli monesti ollut melankolinen ja jotain kaipaava. “Jumalia on paljon, joka puolella”, hän kertoo Ellilän sanoneen, ja tämän haluavan todistaa niiden läsnäolon. Kuitenkin olisi ollut pähkähullua kenenkään lähteä yksin maastoon seikkailemaan. Booker on hyvin huolissaan siitä, että alkoholi rikkomus tulisi tukikohdan upseerien tietoon, hän lisää hieman dramaattisesti, että jos jonkun kuitenkin tulee palaa, niin olkoon se hän eikä Bryant, johon hän tuntuu suhtautuvan isovelimäisesti.
Jordan ja Yli-Kojo juttelevat katoamisyön vartiomiehistön sekä tulkin kanssa. Kuusi haastateltavaa plus tulkki otetaan haastateltavaksi. Jordan haastattelee heitä tiukan sävyisesti, ja vertaa tarinoita päivystyslistaan. Tulkki tulkkaa afganistanilaisten vastaukset. Jordan ilmoittaa, että joku on poistunut ja tämän pitäisi olla mahdotonta. Paikkaa lähdetään kiertämään ja etsimään mahdollista poistumiskohtaa, ellei joku osaa kertoa jotain selitystä. Eräs miehistä sanoo, että hän itse yrittäisi poistua kaatopaikan kautta. Jordan toteaa ajatuksen olleen tervetullut, ja sanoo kuulevansa mielellään lisää. Hänelle ehdotetaan myös vanhaa viemäriventtiiliä. Kun lisää ehdotuksia ei tule, ehdotuksia tekemättömiä pelotetaan ulkopuolen tarkistamisella. Puolentoista minuutin sähköhäiriön aikana pääsee ainakin viemäriventtiilille asti. Jordan päästää sotilaat pois, ja pyytää huoltoa tarkistamaan viemärin. Yli-Kojo menee paikalle myös.
Huoltokersantti Moore näyttää Yli-Kojolle viemäriluukun. Tämä on vanha ja nykyään käytöstä poistettu tunneli muurin alitse. Luukku on lukitsematon – ei pitäisi olla. Vanha viemäri tuoksuu, muttei ylettömän pahasti. Yli-Kojo löytää viemäristä selviä kulkemisen jälkiä: suomalainen maihinnoususaapas on kulkenut täällä. Tukikohdan sotilaat alkavat tukkia viemäriputkea.
Lounastapaaminen upseerikanttiinassa: Jordan, Murray, Louhela, Yli-Kojo, Stafford. Todetaan, että kaikki paikallaolijat ovat vihreitä, “osaavat tarvittaessa ratkaista ongelmaa vähän laatikon ulkopuolella”. Sähkömagneettinen häiriö juuri samalla hetkellä kun Ellilä hyppää viemäriin on tuskin sattumaa.
Koirapartio on tulossa jo tänään. Valtaosa on lähtemässä sen mukaan. Stafford katsoo kannettavan kuoren alle. Sen kiintolevystä ei ole luoti mennyt läpi; saattaa olla avattavissa jos kryptauksesta pääsee läpi. Stafford aikoo jäädä tukikohtaan avaamaan levyä. Hän myös mainitsee, että radioihin täällä ei voi luottaa eikä voi tietää tuleeko sieltä asiallista viestintää vaiko hajjien euroviisutreeniä. Jordan pyytää tarkennusta tähän, joten Stafford soittaa aiemmin kuulemansa creepyn radiopätkän. Sen luonnottomuus menee ihon alle erityisesti Yli-Kojolle ja Jordanille, nauhoituksen loputtua kanttiinissa on pitkään painostavan hiljaista, jota Staffordin yritys keventää kömpelöllä vitsillä vain lähinnä pahentaa. Stafford ottaa valmiuden nauhoittaa (analogisilla laitteilla) radioviestintää kanavilta saatuaan ok:n Murraylta.
Muu ryhmä lähtee lounaan jälkeen koirapartion kanssa viemärin kautta seuraamaan Ellilän jälkeä. Alkukesän tapahtumia muistellen Antero poimii tukikohdan pioneeri varusteista kapteeni Bayerin suostumuksella pari fosforikranaattia mukaansa. Taustatueksi jää päivystämään kahden auton partio, Toisessa autossa Kateeni Bayerin tutkijoiden käyttöön osoittama kersantti Hardingin johtama suojaryhmä isompaa autoa ajaa Bryant ja Titta varustaa sen haavoittuneen evakuointia varten, paarit ja trauma välineistö valmiiksi, Autot ovat Cougar tyyppisiä miinasuojattuja panssaroituja partioajoneuvoja. Titta on varmuudeksi poiminut mukaansa myös Ellilän tavaroista löytyneen ylioppilaskuvan. Sovitaan että jos tarve tulee ja radiot eivät toimi, niin Jordan kutsuu partiota punaisella merkkisavulla. Tukikohdasta on hyvä näkyvyys laaksoon, joten savu on havaittavissa pitkältä.
<-- Vihreä Kuula 06
CategoryPelit
