Hg 80 “Madness the price paid for your molten alchemy. Metal. Planet. God.”
29.07.2017 / Piiritys Pohjois-Espoossa / Timo Rautalampi Huumepoliisi.
Jeesus tulee.
“Martti Särkirinne, reilut kolmekymppinen, Espoolainen, hyvin toimeentuleva kiinteistösijoittaja. Oli saanut ilmestyksen reilut kaksi vuotta sitten ja pyhyydestä täyttyneenä perustanut Valon perhe nimisen herätysliikkeen. Rajatiedon messuilta ja vastaavilta tarttui mukaan seuraajia, ei älyttömällä ryntäyksellä, mutta määrä oli tasaisessa kasvussa, Maallistuneessakin maailmassa monet ihmiset hakivat elämäänsä tarkoitusta ja syvempää sisältöä.
Oppi oli jonkinlainen hybridi kristinuskoa ja scientologiamaista tieteisuskoa, Hubbardista poiketen uusi profeetta ei verottanut varoja seuraajiltaan, ei ilmeisesti ollut tarvetta, sillä business pyöri edelleen hyvin uskonnollisesta heräämisestä huolimatta, itseasiassa joidenkin lähteiden mukaan jopa paremmin kuin ennen. Särkirinne julisti saarnoissaan ennalta näkemisen lahjastaan, ehkä se auttoi businessareenoillakin ja joku todella piti huolta valituistaan.
Sisäpiiri, uskollisimmat, lähimmät kannattajat olivat muuttaneet perheineen Pohjois-Espooseen, Särkirinteen tiluksille. Suvun vanha maatila, jota Martti oli modernisoinut ja laajentanut, isolla rahalla ja hyvällä maulla oli nyt “Uusi Eeden”
Supo suoritti Valon perheestä rutiiniomaisen riskikartoituksensa, mutta mitään vaarallista tai erityisesti yhteiskuntarauhaa uhkaavaa ei löytynyt. Virkakoneisto kohautti olkapäitään ja antoi Särkirinteen uuden perheen olla. Huumepoliisi alkoi kiinnostumaan asiasta joitakin viikkoja sitten, kun erään toisen tutkintalinjan yhteydessä se sai haltuunsa “pyhäksi kasteeksi” kutsuttua nestettä, jota järjestö ilmeisesti käytti hartauksissaan, joku keksi lähettää näytteen poliisilaboratorioon ja tulokset olivat hitti: ainakin kolme vahvasti keskushermostoon vaikuttavaa aineosaa ja kaikkia ei vielä edes ollut tunnistettu. Kun sitten melkein saman tien kävi ilmi, että sisäpiirin lapsetkin osallistuivat näihin hartaustilaisuuksiin.. levisi riemu ja kuhina joka yltyi myös muihin osastoihin ja viranomaistahoihin, yhtäkkiä Valon perheen asiaan löytyi kaikki mahdollinen tuki ja resurssit. Asia oli käynyt ilmi loikkarin myötä. Nainen oli maallistunut, tai tullut järkiinsä miten vaan, ja halunnut poistua sisäpiiristä, mies sanoi että hän ja lapset jäävät. Nainen oli lapsiasiasta erimieltä ja otti yhteyttä viranomaisiin. Naiselle oli tehty terveystarkastus, kehossa oli merkkejä pitkäaikaisesta altistumisesta kemikaaleille, mutta muutoin vaikutti perusterveeltä. Rautalampi oli nähnyt hänet kerran, kuulustelussa, kysellyt tästä kasteesta. Ei ihan tyypillinen nisti, jos nyt sellaista olikaan. Siisti ihminen, jossain konttorissa tai kauppakeskuksessa sitä ei olisi vilkaissut kahdesti, ei sillalailla “hörhööntynyt”. Vierotusoireita ei sanottavammin esiintynyt tai oikeastaan ollenkaan, mutta viitteitä jonkinlaisiin Flascbackeihin kyllä… jäi yhdessä kohtaa tuijottamaan kuulusteluhuoneen seinää ja totesi sitten hiljaisella melankolisella varmuudella että tulisi kuolemaan pian. olihan näitä kuullut ja nähnyt vuosien varrella, mutta jotenkin siitä jäi vähän paska maku.
Tutkinnanjohtaja halusi homman pulkkaan nopeasti ja siististi. Lapset piti saada ulos kommuunista ja humaanien uskonvapaus säädösten takia tutkinnanjohtaja halusi vahvan näytön ja porukan kiinni rysän päältä, käytännössä kesken hartauden.
Takkinsa kääntänyt lahkolainen oli puhunut kuulusteluissa jotakin aseista, jonka jälkeen tutkinnanjohtaja oli varmaan viettänyt jokusenkin unettoman yön miettien Wacoa ja Daavidin oksaa. Valon perheen nettisivuja, pamfletteja ja Särkilahden saarnoja käytiin läpi, mutta niiden sanomasta ei vieläkään löytynyt hirveästi merkkejä militanttiudesta, väkivallasta, uhkasta, pyhästä sodasta tai hallituksen kaatamisista nyt puhumattakaan, mutta nyt kun osasi katsoa materiaalia viimeaikaisen tiedon valossa, niin oli todettava että korkeasfäärisempään suuntaan oppi oli lähtenyt nousemaan. Seuraavana sunnuntaina, kirkonmenojen aikaan. virkakoneisto oli liikkeellä suurella koneistolla ja isolla rahalla, mikä oli tavallaan sopivaa, olihan, kyseessähän kuitenkin yksi Espoon parhaita veronmaksajia. “Uuden Eedenin” ympärille oli vaivihkaa luotu kaksiosainen piiritysrengas. Paikalla oli järjestyspuolen porukan lisäksi, huumeosastoa ja Karhu, puolustusvoimilta oli virka-apuna lainattu PASI ja vähän muutakin kalustoa, ulkokehällä valmiina pelastuslaitosta, ambulanssia, sosiaalityöntekijöitä ja lastensuojelua.. Jep homma oli kerännyt kierroksia eri asteissa, eskaloitunut ja mopo oli keulinut metsään jo aikaa sitten, kaiken sirkuksen keskellä joku idiootti oli unohtanut varmistaa, että se loikkari pysyy tallessa.. Nainen oli juuri ennen H-hetkeä livahtanut takaisin Eedeniin.. Ymmärtäähän sen, tavallaan, halusi tietysti lapsensa pois alta ennekuin se minkä täytyi maallikolle näyttää “Kaikkien taistelujen äidiltä” iskisi Eedeniin “pyörremyrskyn voimalla”.
Valon perhe oli päärakennuksen salissa hartaudessa ja saarnassa. Karhu oli vaivihkaa varmistanut piharakennukset ja edennyt sitten päärakennukselle, edelleen huomaamatta.
Rautalampi oli keittiösiiven ulko-ovella kahden Karhun konstaapelin kanssa. Suurkeittiön kylmähuoneet olivat tietojen mukaan paikka jossa kastevarasto oli, ja heidän tehtävänsä oli varmistaa että hässäkän alettua sitä ei kukaan pääsisi hävittämään. Hän oli mukana Huumeosaston “konsulttina”. Rautalampi oli melkein siviileissä, farkut, varustevyö, suojaliivi, jonka päällä isoin POLIISI tekstein merkitty “tutkijanliivi” Kaasinen ja Penttilä hänen vierellään sen sijaan eivät olisi olleet alipukeutuneita edes Irakiin tai Afganistaniin.
Jos homma menisi pieleen, niin tämä tulisi näyttämään niin pahalta mietti Rautalampi itsekseen.
Penttilä näpräsi oven lukon kanssa. raollaan olevista ikkunoista kuului Särkilahden saarna: “Olen nähnyt näyn! PERHE tulee kohtaamaan vaikeita aikoja! Mutta katso! MINULLE on näytetty että keskeltä taistelun pölyn saapuu kirkkain välkkyvin valoin ihmeellinen alus, jolla itse JEESUS vie vanhurskaat planeetalle LU191 ja siellä, tuossa ihmeellisessä paikassa kaikki vaivamme ja haavamme poistetaan ja hoidetaan..”
Rautalampi puisteli päätään ja mietti että miten tämä sama mies yhä pystyi uskottavasti hoitamaan sijoituksiaan ja pärjäämään markkinoilla. Toisaalta hän oli vuosien saatossa nähnyt miten tietynlaiset kovatkin käyttäjät pystyivät yllättävän pitkään pitämään ulospäin pystyssä uskottavaa julkisivua.. Siksi toisekseen Särkilahti kuulosti messutessaan miltei enemmän liikekonsultilta kun perinteiseltä maallikkosaarnaajalta.. Rautalampi hymähti, Ironiaa voisi miltei veitsellä leikata…
“Auki!” kuiskasi Penttilä ja sitten radioon: JOHTO ALFA1, sisälle!” ennakko suunnitelman mukaisesti kaksikko siirtyy sisällän “ristiin-meno” vyörytystekniikalla Rautalampi vanavedessään.
Keittiössä oli viileää, se oli iso ja moderni, siisti, lattiat suurta kivilaattaa. Pöydällä makasi nainen, se loikkari ja ilmeisen kuolleena, joku oli lyönyt sitä, lyönyt monesti ja lyönyt lujaa. pöydän takana hääri sekavan oloinen mies iso keittiöveitsi kädessä, epävarmana, ikään kuin miettien miten tulisi aloittaa.
Mies pysähtyi ja nosti katseensa heihin. Penttilä tähtäsi miestä, Kaasinen saliin vievää ovea. Rautalampi oli takana valmiudessa oven vierellä. Aika pysähtyi. kuin joku olisi ottanut kuvan ja he kaikki olisivat jäätyneet siihen vangeiksi…
“ALFA1. JOHTO: Keittiö. Kontakti. Yksi tango. veitsi. yksi siviili. haavoittunut!” latoo Penttilä radioon.
Jäätynyt kuva räsähtää rikki. Ajassa ollut pato murtuu ja tapahtumien tulva ryöpsähtää sekavana eteenpäin..
“POLIISI! PUDOTA SE VEITSI! VEITSI MAAHAN JUMALAUTA!!”
“Ei kato.. ei tää on niin pahaa miltä se näyttää..”
“LIIKKUMATTA! PUDOTA SE VEITSI!”
BRAVO1, BRAVO2, JOHTO: Sisään ykkösellä 3, 2, 1 MENE! MENE! MENE!“
Ryminää salin ovilta, saarna keskeytyy, kirkaisu, jossain helähtää rikki lasi.. huutoja, “POLIISI! KAIKKI MAAHAN!! LIIKKUMATTA!”
Sekopää jatkaa höpinää kuin ympärillä ei olisi muuta: “ei kun kato siis oli riitaa, mä oon pahoillani ja tuli tappelu, mutta profeetta Särkilahti sanoi että jos syömme eksyneen lampaan lounaaksi niin hän omalla tavallaan pääsee mukaamme LU191:lle” “Jeesus!” Kaasinen henkäisee “Kyllä! Hän on tulossa!” Hihhuli katsoo Kaasista ja nyökkää innoissaan autuaasti hymyillen. Kaasiselta palaa käämi. Veitsi kilisee kivilaatoille kun viiltosuojattu hansikas vääntää ranteen lukkoon. Mies pamahtaa keittiön seinään voimankäytöllisesti kyseenalaisesti avustettuna. Hymy ei pyyhkiydy sekopään kasvoilta edes silloin, kun kuuluuvan rusauksen säestämänä Kaasinen vääntää miehen käden saranaraudoilla selän taakse.
Salissa vastarinta on minimaalista. Pelätty arsenaali paljastuu yhdeksi metsästyshaulikoksi ja Nagant revolveriksi jonka isoisä Särkilahti on todennäköisesti tuonut mukanaan rintamalta, jälkimmäiseen ei löydy edes panoksia, eikä kukaan tavoittele aseita ratsian aikana. Lyhyt draama puhkeaa kun lapsia aletaan evakuoimaan. “Ette vie pikkuisiamme!” Huutaa Särkilahti ja kimpoaa pystyyn. Suurin osa muusta seurakunnasta on jo siinä vaiheessa turvallisesti raudoissa pystyäkseen tehokkaasti agitoitumaan. Hoikka Särkilahti pistää yllättävän pitkään kampoihin kolmelle Karhun jääkaappipakastimelle, käytellen Golfkentillä karkaistuneita lihaksillaan, kunnes vääjäämätön tapahtuu ja lahkojohtaja saa hyvästä yrityksestä palkinnokseen käsi- ja jalkaraudat. Rautalampi seisoo päärakennuksen terassilla. Toiminnan jälkivaihe on vielä menossa, kohta on tutkinnan vuoro. Kuivalta pihatieltä hiekkapölyn läpi odotusalueelta saapuu siniset hälytysmajakat kirkkaina vilkkuen Espoon pelastusaseman ensivaste ambulanssi. Ensihoitajat sitovat raudoitetun Särkilahden paareille vielä remmeillä, mutta tämä on lopettanut pyristelyn ja puhjennut tuohon vittumaiseen säteilevään hymyyn. “Valmis nostoon!” sanoo toinen ensihoitajista Suomella jossa on selkeä vieras aksentti. se on nuorehko kundi, jonka iho on maitokahvin värinen. Haalarin rintamuksessa näkyy olevan nimi: Jesus Gonzales.. Rautalampi pysähtyy kesken askeleen ja kääntyy katsomaan ambulanssin tunnusta kun takaovi lyödään kiinni. LU191 kytkee sireenit päälle ja alkaa etääntyä pölyistä pihatietä.. “No vittu…”