Revision [681]
This is an old revision of VihreaKuula09 made by Heikki on 2020-06-24 11:34:26.
Vihreä kuula 09: Operaatio Hiekkalaatikko, osa 3
<-- Vihreä Kuula 08 - Vihreä Kuula 10 -->
Perjantai, 10.8.2018, iltapäivä
Stafford tutkii aseissa ollutta symbolia. Monessa kulttuurissa esiintynyt okkulttinen merkki, joidenkin mukaan suojaava, toisten mukaan merkki liitosta paholaisen kanssa.
Pohditaan Khali-Ghatiin menemistä ilmateitse. Jordanilla on alkuvuodesta ryhmineen neutralisoinut Tsetsenialaisen vierastaistelijan, joka tiedustelutietojen mukaan oli tulossa kouluttamaan paikallista Talebania kevyen ilmatorjunta-aseistuksen käytössä, tästä vakuuttunut ja kiitollinen maavoimien kulketuskopteriyksikön päällikkö oli sanonut olevansa palveluksen velkaa; Jordan pyytää jo yöksi itselleen, Staffordille, Yli-Kojolle ja Louhelalle kuljetuksen. Tämä järjestyykin. Tavoite on löytää Ellilä, ja palata tämän kanssa.
Ensisijainen paluu kopterilla sovittuna aikana, varasuunnitelmana valoraketti (radioihin ei luoteta), vara-varasuunnitelmana kävely. Hän kerää luvat varusteisiin tukikohdan komentajalta, ja tilaa valmiutta ilmaiskuun tarvittaessa. Hän pääsee jonottamaan.
Kalusto:
Valovahvistimet
Radio
Kevyet teleskooppipaarit
Flaregun
Bluetooth-kaiutin, simppeli puhelin (ilman korttia)
Okkulttiradio
Kartat, kompassit
Tulenjohtolaitteisto
Valovahvistimet
Radio
Kevyet teleskooppipaarit
Flaregun
Bluetooth-kaiutin, simppeli puhelin (ilman korttia)
Okkulttiradio
Kartat, kompassit
Tulenjohtolaitteisto
Yhdeksän aikaan päägeneraattori sammuu, ja varageneraattori kytkeytyy päälle. Tästä seuraa vähän juoksentelua. 2115 kakkosluutnantti Jacobsen tulee kontin ovelle, ja hakee Louhelan ”lääkintähenkilönä”. Huoltokersantti Moore istuu lääkintäteltassa kasvot siteissä ja kiroilee; hän sanoo viestispesialisti Zuckerin käyneen hänen päälleen veitsen kanssa. Zucker oli viiltelemässä itseään, Moore meni väliin, ja sitten tämä alkoi huitoa puukolla. Louhela alkaa paikata Moorea ja ommella tämän haavoja umpeen.
Lääkintäsotilas käy tuomassa kontille tiedon, että Louhelalta kestää hetki ja että hän oli pyytänyt jotakuta käymään lääkintäteltalla. Yli-Kojo lähtee. Jordan pääsee viimein läpi ilmaiskujonosta, ja tilaa iskuvalmiuden tehtäväalueelle, korkealla prioriteetillä ja lyhellä viiveellä. Stafford on tehnyt lähestymissuunnitelmaa: tarkoitus on, että kopteri pudottaa ryhmän puolentoista kilometrin päähän. Tunti lähestymistä, kaksi tuntia tehtävän substanssia, tunti ekstraktiota.
Yli-Kojo tuo raportin Zuckerin viiltelystä. Staffordiin tämä selvästi osuu kovaa, mutta Jordan käskee häntä jättämään sen mielestään. Louhela komentaa vartiosotilaan pitämään huolta Zuckerista; tämä on itsemurhavahdista. Sitten ryhmä juoksee saapuvaan kopteriin, joka nousee takaisin ilmaan heti kun matkustajat ovat vöissä. Ulkona on kylmää ja pimeää.
Kopteri lentää maata nuollen pimeyden läpi. Ketään ei näytä liikkuvan missään. Eteneminen on nopeaa, mutta yhtäkkiä kopterin liikkeeseen tulee jotain häiriötä, ja sen kulku on tovin erraattista. Uuden kierroksen jälkeen uusi yritys, taas häiriöitä. Kopterin kapteenin mukaan Instrumentit ovat pimeinä, ja lento joutuu jatkumaan paljaalla silmällä. Tovin kuluttua kapteeni ilmoittaa, että instrumentit ovat sekaisin, ja on laskeuduttava jo ennen suunniteltua paikkaa. Yö on aivan tähtikirkas. Ekstraktio sovitaan: nouto on kolmelta, hieman yli neljän tunnin kuluttua. Jos ryhmä ei ole kolmelta tässä, kopteri vilkaisee lähiseudun nopeasti ja jos ei ryhmää näy, palaa tukikohtaan; ryhmä palaa tässä tapauksessa jalan.
Pimeässä ryhmä kiertää harjanteen. Eteneminen on hidasta, mutta lopulta harjanteen takaa tulee näkyviin kylä. Se on pimeä ja sähkötön, mutta valovahvistimet poimivat sieltä täältä heikkoja merkkejä lyhdyistä. Yli-Kojo koettaa löytää rinteestä tarkkailupaikan, mutta saakin aikaan hirvittävän meluisan kivivyöryn. Kylään syttyy pari valoa lisää.
Ryhmä etenee harjannetta pitkin kylän lähelle, ja parinsadan metrin päässä ei pysty enää jatkamaan rinteessä. Sitten kylästä kuuluu vertahyytävä, pitkään venytetty karjunta – veikkaus oli, että se oli hyvin tuskainen.
Kylää katsellaan kiikareiden läpi. Se näyttää tyypilliseltä afgaanikylältä, mutta Yli-Kojo huomaa, että yksi rakennus on vähän erikoisempi ja eri tyyliä kuin muut. Se voisi olla rikkaan maanomistajan kartano, ja sen lähellä on jotenkin hindutyylinen, kaksiovinen vähän rapautunut rakennus – jonkinlainen palvontapaikka. Sen arkkitehtuurista tulee mieleen Blythe-Merriweatherin muistiinpanot. Yksi ihminen kulkee kylässä lyhdyn kanssa.
Päätetään käydä isossa talossa tiedustelemassa, koska koko kylää ei voi haravoida. Radiot toimivat, mutta häiriöitä on. Stafford siirtyy kärkeen. Haeskelemisen ja jyrkänteiden väistelemisen jälkeen löytyy tie tai leveä polku, jota ryhmä lähtee kulkemaan. Yö on luonnottoman hiljainen, ja talon lähestyessä alkaa tuntua ikään kuin homeinen tuoksu.
Pienen mökin kokoinen pyhättö on ensimmäien kohde. Se on rapistunut ja hyvin vanha, ja aiemmin pinnassa olleet reliefit ovat kuluneet pois. Stafford etenee sisään muiden saapuessa. Pyhätön keskellä on kivipaasi, jonka keskellä seisoo patsaan pää. Nurkassa on siististi kahden sotilaan varusteet. Yli-Kojon mukaan toinen on makedonialaisen sotilaan varustus 320 EAA. Toinen on Ellilän liivi, kypärä ja pistooli, jolla ei ole ammuttu.
Pistooli lähtee mukaan. Ryhmä kuvaa sisällön, ja vetäytyy ulos. Kolmikerroksinen kartano vieressä näyttää uhkaavalta.
Bluetooth-kaiutin ja ylimääräinen radiolähetin jätetään temppeliin, volat täysillä. Ryhmä siirtyy rakennuksen taakse metsikköön tarkkailupaikalle. Puiden lähellä tuntuu homeinen tuoksu. Jordan ohjeistaa kutsumaan Ellilää suomeksi.
Louhela kutsuu Ellilää suomeksi talon taakse. Kaiutin pyhätössä alkaa möykätä suomeksi. Valoja syttyy suureen kartanoon sekä pariin muuhun taloon. Ensimmäinen mies tulee ulos, katselee hämmentyneenä, ja lähtee laahustaen pyhättöä kohti. Muitakin ihmisiä kuuluu muttei näy. Jordan erottaa pashtun sukuiset sanat ”mikä se on” ja vastauksen ”jokin laite”.
Kaiutin viedään sisään kartanoon. Jordanista vaikuttaa siltä, että tyypit ovat vetäneet jotain aineita. Miehellä ei ollut partaa ja hänen hiuksensa olivat pitkät. Kun kaiutin on viety sisään, Jordan ottaa keskustelun ja vaihtaa pashtuun. Hän sanoo olevansa ”kalpean muukalaisen” ystävä ja haluavansa puhua tämän kanssa. Jotenkin viestintäyhteys saadaan aikaan, ja talosta tulee lyhdyn kanssa ulos keski-ikänen nainen. Jordan kohtaa naisen ulkona.
Nainen sanoo tietävänsä muukalaisen, josta Jordan puhuu. Hän sanoo tämän olevan temppelillä, ja lähteneen sinne hakemaan rauhaa. Temppelille johtaa polku. Jordan tiedustelee sen lähtöpistettä, ja nainen sanoo polun olevan pimeässä vaarallinen. Kuitenkin nainen suostuu näyttämään polun alun.
Kylässä aukeaa ovia Jordanin edetessä sisältä kuuluu kysymysiä, nainen antaa rahoittavia vastauksia ja pyytää ihmisiä menemään takaisin sisään; muu ryhmä kulkee pimeydessä mukana. Nainen sanoo, että polku alkaa puiden jälkeen. Nainen yrittää vedota vielä ryhmään että nämä yrittäisivät nousua vasta päivänvalolla, hän tarjoaa mukaan myös oppaita, Jordan kieltäytyy kohteliaasti. nainen jättää hyvästit jonkilaisella siunaavalla eleellä ja ojentaa kaiuttimen ja radiolähettimen takaisin.
Polku lähtee jyrkästi ylöspäin, ja se oikeasti näyttää hieman huolestuttavalta. Reput jätetään alas, ja lähdetään nousemaan. Radioyhteyttä kopteriin ei saada.
Ryhmä ei huomaa, että kylän kujien varjoista liukuu esiin kaksi hahmoa, jotka suuntaavat polulle heidän peräänsä.
Nousu on puolitoista tuntia vaikeaa ja vaarallista kulkua, ja amerikkalaisille se on silkkaa tuskaa; suomalaiset menevät helpommin. Kello 2:30 ryhmä on huipulla. Ylhäällä on kallioseinämä, johon on kuvioitu hahmoja joilta puuttuu kasvot. Kalliossa on kaksi metriä leveä, hieman vino rako.
Todetaan, että takaisin kopterin kohtauspaikkaan ei selvitä. Radioyhteys ei taaskaan onnistu. Ellilää kutsutaan, ja aukkoon valaistaan taskulampulla. Ei vastausta. Alas lähtee kiertymään portaikko. Yli-Kojo johtaa ryhmää sisään. Railo laajenee hieman samalla kun laskeudutaan.
Jossain vaiheessa seinämateriaali on vaihtunut, ja nyt se on ikään kuin tumman vihertävää, sileää ja juovikasta. Jatkaessa eteenpäin löytyy seinästä saumoja – osa seinää saattaa olla valtava, muovattu kivipaasi.
Portaat päättyvät suureen, onttoon, dodekahedronin muotoiseen kammioon, jonka geometria tuntuu olevan vähän väärin. Kivi on edelleen vihreää, ja edessä näyttää olevan oviaukko. Yli-Kojo huhuilee Ellilää, ja Louhela sanoo kuulevansa edestäpäin jotain ääntä. Louhela lähtee oviaukkoa kohti, ja muut seuraavat.
Nyt muutkin kuulevat vaimean äänen: se on kuin kaukaista laulua. Louhela, Jordan, Stafford ja Yli-Kojo kiipeävät aukolle, joka on metrin korkeudella pohjasta. Louhelan niskakarvat nousevat pystyyn, hän muistaa toisen laulun ja erään vaaranlaen.. Laulua vastaan korviin työnnetään tulppia.
Oviaukon takaisessa kammiossa on valtavan kokoinen kivi, ja sen eteen polvistunut mies, selin ryhmään, alasti, veitsi kädessä, ihossa viiltoja. Se on Ellilä, eikä täällä ole mitään muita valonlähteitä kuin ryhmän taskulamput. Vaattet ovat vieressä, siistissä pinkassa. Äääni on pelkkää raakkunaa, on kuin hän olisi laulanut tunteja.
Yli-Kojo ravistelee kyynelkaasusumutintaan. Louhela astuu pari askelta lähemmäs. Stafford ja Jordan lähestyvät, valmiina käsirysyyn jos tarvitaan. Ryhmä etenee puolikaaressa.
Valtavan kokoinen kivi tuntuu täyttävän puoli maailmaa, ja Stafford tajuaa, että sen päällä on jotain, ja kun hän yrittää tavoittaa katseellaan sen ylälaidan, mutta se jatkuu äärettömyyksiin ja ei olekaan kiinteä vaan jokin joka valuu… Stafford painaa silmänsä kiinni tämän luonnottomuutta vastaan, ja kieltäytyy ajattelemasta näkemäänsä.
Ellilä kääntyy ympäri, ekstaattinen ilme kasvoillaan. Silmissä välähtää hetkellinen tunnistaminen. Hän kähisee ”Titta”, ja ote veitsestä muuttuu. ”Kuolema herättää nukkujan”, Ellilä henkäisee. Hän yrittää tavoitella Louhelaa, mutta jalat eivät pidä ja hän kompastuu. Louhela astuu hänen ranteensa päälle ja potkaisee veitsen kauemmas. Louhela käskee muita lähemmäs, mutta silloin takaa kuuluu karjahdus. Kaksi hahmoa ryntää varjoista ja huutaa pashtuksi ”Kuolema herättää nukkujan”.
Louhela koettaa painia Ellilän hallintaotteeseen, mies on maassa, mutta vahva ja verestä liukas. Stafford kääntyy taaksepäin, ja näkee hyökkäävän miehen jolla on kirves; hän huitaisee tätä maglitella päähän ja tämä horjuu typertyneenä maihin. Yli-Kojo kohtaa toisen kirvestyypin, koettaa sumuttaa tätä mutta ei onnistu, kirves kimpoaa kypärästä ja osuu kivuliaasti vasempaan olkapäähän. Kirveshyökkääjä painii Yli-Kojon nurin. Jordan koettaa auttaa Yli-Kojoa, mutta pimeässä ja sekavassa tilanteessa onnistuukin pistämään Suomalaista veitsellä suojaliiviin.
Louhela saa Ellilän jotenkin hallintaan. Stafford vetää pistoolin esiin, muttei ehdi vielä ampua. Laajassa kaaressa lyöty Kirveenisku hipoo Jordanin kypärää. Yli-Kojo nousee jaloilleen ja vetää myös pistoolin.
Stafford ja Yli-Kojo ampuvat; Yli-Kojo jopa osuu, yksi kirvesmurhaajista valuu verisenä ja katokonaisesti hengittäen maahan. Louhela kopauttaa Ellilää taskulampulla päähän ja saa tämän hetkeksi lopettamaan kamppailunsa. Stafford saa myös pistoolinsa toimntakuntoon ja ammpuu ylöspyrkivän vastustajansa hengettömäksi.
Kammion läpi kulkee värähdys, kuin jokin jossain syvällä kääntäisi kylkeään. Kuolema herättää nukkujan ei ilmeisesti ollutkaan pelkkää runoutta, vaan uhkaus. Kaikki tuntevat jonkin suunnattoman hirveyden kosketuksen. Staffordille tulee ikävä äitiä ja Jeesusta, mutta hän saa silti tartuttua kiinni Ellilän kädestä. Yli-Kojo tarttuu toisesta, ja Louhela iskee häntä neulalla.
Vielä elossa oleva kirvestyyppi koettaa kömpiä tuskaisesti jaloilleen yhä asettaan puristaen, puoli-intuitiivisesti Jordan ampuu häneen kaksi tarkkaa laukausta. Tämä vie häneltäkin hengen, ja Jordan tajuaa virheensä kun kuolema tuo uudelleen, nyt voimakkaamman karmivan kosketuksen. Jokin on kynnyksellä, ja astumassa siitä yli, jumala puhuu ja Louhela kuuntelee.
Yli-Kojo säntää pakoon suuntaan, josta kuvitteli tulleensa. Louhelan kasvoilla on vauhko ilme, ja hän huitoo taskulampulla Staffordia. Stafford näkee Louhelan kahelin ilmeen, ja vastaa kyynärpäällä naamaan. Louhela kaatuu selälleen hiekkaan, mutta jatkaa huitomista, Jordan huutaa että mennään. Majuri saa Louhelasta otteen ja kiskoo yhä passiivis-agressiivista vastarintaa tekevän naisen seuraavaan kammioon.
Stafford vetää kranaatista sokan ja huutaa ”Fire in the Hole”. Jordan karjuu hänelle, ettei saa heittää kranaattia. Sokka on jo pudotettu, mutta kranaatin lusikka on vielä paikallaan. Stafford puristaa kranaattia, ja pitää siitä kiinni. He lähtevät portaikkoon. Muutaman kerroksellisen jälkeen Stafford heittää kranaatin portaikkoon, jossa se räjähtää harmittomasti.
Yli-Kojo on eksynyt portaikkoon, tulessa reitti vaikutti suoraviivaiselta, rynnäkkökivääri ja muuta varustusta on jäänyt jonnekkin, vaistomaisena stressireaktiona Suomalainen kaivaa taisteluliivistään proteiinipatukan jota alkaa jauhaa, jostain kuuluva räjähtävän kranaatin ääni ohjaa hänet oikeaan suuntaan. Kaikki päätyvät jotenkin ylös. Louhela on pahiten fyyisesti kärsinyt, mutta kaikki ovat henkisesti palasina. Ulkona on päivä, paikka on eteerisen kaunis, ja jossain syvällä vuoren alla kuolema on herättänyt nukkujan.
Hiljalleen tointuva Louhela kysyy: "Missä Elillä on?" ja tämä saa Yli-kojon puhkeamaan kolkkoon hysteeriseen nauruun.
It seems like every day's the same
And I'm left to discover on my own
it seems like everything is gray
And there's no color to behold
They say it's over and i'm fine again, yeah
Try to stay sober feels like i'm dying here
And I am aware now how
Everthing's gonna be fine one day
Too late, I'm in hell and prepared now
Seems everyone's gonna be fine
One day too late, just as well
-Fine Again. Seether
